Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Bloodblackie

23.08.2017 21:29
Binyamin

Uros tepasteli toisen perässä hitain ja hieman epävarmoin askelin. Paikat näyttivät huone huoneen jälkeen melko samalta: seinien maalit sekä pieni betonikerros lohkeili ja särkyneistä ikkunoista pursusi valoa. Pesä näytti kuitenkin Benin silmiin ihan siedettävältä vaikka pimeyttä olikin ehkä hivenen liikaa. Aina Kidin puhuessa Binyamin hymähti vastaukseksi tarkastellen paikkoja. Jalat alkoivat uupua sillä ravintoa tämä uros ei ole saanut tarpeeksi. Kun kaksi toverusta kävelivät takaisin auringonvaloon, valonsäde häiki pahasti ja Binyamin siristeli erivärisiä silmiään.

Binyamin kuuli kun toinen kysyi että jos mentäisiin tutkimaan muita kaupungin osia. Uros ei kuitenkaan olisi jaksanut. "En tiedä, olen hieman väsynyt" Ben avasi suunsa katsoen toista. "Taidan mennä pesälleni lepäämään" Ben jatkoi ja käänsi itsensä kohti metsään odottaen toisen vastausta. Siniruskeasilmäinen uros sanoi hyvästit ja lähti juoksemaan metsään etsien pesänsä ja ruveten nukkumaan

Nimi: pixeli

10.08.2017 17:22
Kid

Hymähdyksestä päätellen Binyamin ei ollut välttämättä pitänyt ruoasta, vaikka sanat väittivät toista. Se ei kuitenkaan kiinnostanut Kidiä pennin vertaakaan oliko uros pitänyt vaiko ei. Binyamin oli lisännyt että ei itsekkään ollut mitään isoja eläimiä löytäny. Rhodesiankoira nyökkäsi.
Heti kun uros oli kertonut majapaikaastaan se oli lähtenyt matkaan ja antanut erivärisilmän päättää seurasiko vai jäisikö. Kidin onneksi toinen oli seurannut ja kaksikon päästyö perille oli Kid sanonut, että erivärisilmä voisi tutkia paikan kaikessa rauhassa. Binyamin vastaus sai Kidin hieman hämmästymään ja se tarkkaili toista ihan sekunnin ajan tarkastelevalla katseella.
"No jos haluat niin tottakai" ruskeasilmä haukahti, heilautti häntäänsä ja lähti tassuttelemaan edeltä kellariin. Pieni käytävä ja sitten uros pysähtyi aukon eteen.
"Tässä on nukkuma tila" Kid esitteli aika tilavan huoneen, jossa oli pehmusteina heinää ja muutama kangasriepu ja särkyneestä ikkunasta tunkeutui sisään valoa. Rhodesiankoira odotteli minuutin verran ennekuin askelsi pidemmälle pimeään kellariin. Hetken kuluttua se pysähtyi taas toisen aukon eteen.
"Ja tässä on ruokavaraston tyylinen tila" uros esitteli huonetta, joka olii edellistä pienenpi ja sinnekkin tunekutui valoa. Jälleem kid odotti minuutin verran suunnilleen ja kääntyi sitten leveällä käytävällä ja tassutteli takaisin kirkkaaseen ulkoilmaan.
"Noin se oli siinä. Mitä haluat tehdä? Mennäänkö tutkimaan muita kaupunginosia?" Ruskeasilmä kysyi ja asettui makaamaan. Pitäisi vain saada luottamus joko tähhän tai johonkin toiseen koiraan. Uros mietiskeli ja uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa tuijottaen eteensä. Pian se havahtui ja paranteli asentoaan siirtäen ruskeat silmänsä Binyamiin

Nimi: Winoja

08.08.2017 02:13
Exa

Saluki oli esittänyt ruokakysymyksen ja se sai mudin vatsassa hieman kiertämään. Ruoka maistui aina, mutta nykyisin monet ruokapaikoista oltiin tyhjennetty. Koiria piisasi ja olihan niitä katteja sekä muutakin elämää. Luonnonkiertokulku oli aivan sekaisin, narttu pystyi vannomaan mielessään että kannibalismia oli liikkeellä. Samassa omista maailmoistaan herännyt Exa huomasi salukin sipsuttelevan kohti kaksijalkojen ruokapaikkaa. Huvittavinta siinä oli toisen hoikkuus, keveys ja neitimäisyys joka osui mudin silmään. Se todella huvitti narttua, vaikka hän saattoi olla ainut joka näki tuon.
Hetken mietittyään, Exa otti ja lähti salukin perään ripeästi välittämättä pikkukoirasta. Porukka oli hyvin erikoinen ja ehkä kujapiski saisi niistä jotain irti? Pikkukoiran pystyisi hetkessä nirhamaan eikä salukistakaan koituisi ongelmia. Tähän mennessä Exa ei kokenut kuitenkaan tarvetta käyttää väkivaltaisia tapoja, he eivät olisi uhka.
”Hei neiti honkkelokoipi, jos olet menossa tuohon rakennukseen niin luultavasti pääset kohtaamaan mukavan lauman muitakin”, Exa heitti vilkaisten toista jäänsinisillä silmillään.
Vastausta odotellessaan mudi katseli eteenpäin ja haisteli ympärilleen. Pikkukoira joka oli niin kovasti painautunut hiekkaturkin jalkoihin, oli jäänyt varmasti taakse. Ehkä se tulisi takaisin, ehkä ei?
Siitä rakki kuitenkin oli varma, että häneen tuo koira ei koskisi tai saisi karvapöllyn. Hän ei tahtonut ketään iholleen, ei fyysisesti tai henkisesti. Pitäisi pysyä kylmänä ja yksin, mutta ainahan muista kaiken ilon ottaa irti!
”Tahdotkos muuten käydä epätoivoisen syömisen jälkeen hyppimässä katoilla? Se olisi kivaa”, mudi virnisti jälleen kerran ja katsahti edessäpäin häämöttävää ruokapaikkaa.
Koira tuskin vastasi ehdotukseen kyllä, mutta Exa menisi oikein mieluusti metsästämään lintuja. Siitä sentään saisi ruokaa, sama kuin meren rannalla lokkien metsästys.

Nimi: Winoja

08.08.2017 01:43
Exa

Saluki oli esittänyt ruokakysymyksen ja se sai mudin vatsassa hieman kiertämään. Ruoka maistui aina, mutta nykyisin monet ruokapaikoista oltiin tyhjennetty. Koiria piisasi ja olihan niitä katteja sekä muutakin elämää. Luonnonkiertokulku oli aivan sekaisin, narttu pystyi vannomaan mielessään että kannibalismia oli liikkeellä. Samassa omista maailmoistaan herännyt Exa huomasi salukin sipsuttelevan kohti kaksijalkojen ruokapaikkaa. Huvittavinta siinä oli toisen hoikkuus, keveys ja neitimäisyys joka osui mudin silmään. Se todella huvitti narttua, vaikka hän saattoi olla ainut joka näki tuon.
Hetken mietittyään, Exa otti ja lähti salukin perään ripeästi välittämättä pikkukoirasta. Porukka oli hyvin erikoinen ja ehkä kujapiski saisi niistä jotain irti? Pikkukoiran pystyisi hetkessä nirhamaan eikä salukistakaan koituisi ongelmia. Tähän mennessä Exa ei kokenut kuitenkaan tarvetta käyttää väkivaltaisia tapoja, he eivät olisi uhka.
”Hei neiti honkkelokoipi, jos olet menossa tuohon rakennukseen niin luultavasti pääset kohtaamaan mukavan lauman muitakin”, Exa heitti vilkaisten toista jäänsinisillä silmillään.
Vastausta odotellessaan mudi katseli eteenpäin ja haisteli ympärilleen. Pikkukoira joka oli niin kovasti painautunut hiekkaturkin jalkoihin, oli jäänyt varmasti taakse. Ehkä se tulisi takaisin, ehkä ei?
Siitä rakki kuitenkin oli varma, että häneen tuo koira ei koskisi tai saisi karvapöllyn. Hän ei tahtonut ketään iholleen, ei fyysisesti tai henkisesti. Pitäisi pysyä kylmänä ja yksin, mutta ainahan muista kaiken ilon ottaa irti!
”Tahdotkos muuten käydä epätoivoisen syömisen jälkeen hyppimässä katoilla? Se olisi kivaa”, mudi virnisti jälleen kerran ja katsahti edessäpäin häämöttävää ruokapaikkaa.
Koira tuskin vastasi ehdotukseen kyllä, mutta Exa menisi oikein mieluusti metsästämään lintuja. Siitä sentään saisi ruokaa, sama kuin meren rannalla lokkien metsästys.

Nimi: Shimaze

07.08.2017 20:32
Saffron

Saffron huomasi, kuinka tummaturkki pyöräytti karmivia jääsilmiään Ritan sanoille. Kylmät väreet kulkivat nartun selkää pitkin, kun se oikein ajattelikin tuon hieman suttuisen koiran olemusta. Se ei ollut pelottava, eikä käyttäytynyt varsinaisesti uhkaavasti, se oli vain yksinkertaisesti karmiva. Saluki piti kuitenkin huolen, etteivät moiset ajatukset näkyisi liiaksi ulospäin, sillä se ei halunnut olla pinnallinen ja tuomita toista ulkonäön perusteella.
”Liityn toki seuraan, eipä täällä mitään kunnollista seuraa löydäkään. Tosin, enhän minä sinustakaan tiedä” Tummaturkki sanoi sarkastiseen sävyyn lopuksi virnistäen. Saffron jäi miettimään toisen sanoja. Mitäköhän hän oikein tarkoitti? Kunnollista seuraa? Saluki ei pitänyt sanoista joita jääsilmä käytti. Ne laskivat koiran arvostusta vaaleaturkin mielessä. Narttu ei kuitenkaan voinut ottaa niistä vielä itseensä, eihän se edes tiennyt mitä tummaturkki oli tarkoittanut kunnollisella. “Tosin, enhän minä sinustakaan tiedä” sai salukin entistä epäileväisemmäksi. Mitä hän ei tiennyt? Mitä hän olisi halunnut tietää? Eivätkö kaksijalkojen koirat olleet jääsilmän mielestä kunnollisia? Nyt kun Saffron katsoi, se ei nähnyt pantaa tummaturkin kaulassa, vaikka eihän kaikilla tietenkään pantaa edes ollut.

Saluki huomasi pennun painautuneen yhä tiiviimmin jalkaansa vasten, ja nyt sitä oikeastaan ärsytti jo koko asia. Vaikka Rita olikin pentu, ei narttu suvainnut tuollaista käytöstä loputtomiin. Se nosti ylös jalkansa johon pentu oli nojannut ja vilkaisi tätä ehkä turhan tuimasti. Saluki ei ollut kuitenkaan varsinaisesti vihainen tai suuttunut pennulle. “Onko teillä nälkä?” se kysyi kahdelta muulta koiralta. Vaaleaturkki ei ollut syönyt oikeastaan mitään moneen päivään, joten se ei halunnut tuhlata aikaansa enää turhaan jutusteluun. Yukan ja pilkukkaan kanssa sitä oli kulunut jo aivan tarpeeksi. “Minulla ainakin on..” se jatkoi kysymyksensä perään. Saluki odotti hetken aikaa josko tummaturkki ja pentu vastaisivat, ennenkuin se kääntyi ja lähti jatkamaan matkaansa.

Saffronilla ei ollut juuri minkäänlaista käsitystä mihin se oli kulkenut tai mistä se löytäisi ruokaa. Horisontissa siinsi kuitenkin suurempi rakennus jollaisista saluki tiesi kaksijalkojen hakevan ruokaa. Toki vaaleaturkki olisi voinut myös metsästää ruokaa, se oli siinä varsin etevä nopeutensa ja ketteryytensä ansiosta. Nyt se oli kuitenkin liian voipunut sellaiseen. Sitäpaitsi saluki tiesi että olisi viisaampaa hyödyntää kaksijalkojen ruokaa niin kauan kuin sitä riitti ja se oli syömäkelpoista. Nartun askel kävi jo varsin reippaaksi, ja se tarkkaili jatkuvasti ympäristöään uusien koirien tai muiden otusten varalta. Etenkään tummaturkkiin se ei luottanut, ja salukin korvat kääntyilivätkin alituiseen tämän suuntaan mikäli se olisi päättänyt tulla mukaan.

Nimi: Ruth

03.08.2017 15:54
Rita

"Sinun pitää valita sanat tarkemmin, niin että viesti on selvä. Jos haluat antaa varman vaikutelman, älä sano 'varmaankin'", Saffron kuiskasi sanat lempeästi kirjoturkin korvaan.
Hän sanoi juuri niin kuin emo olisi opastanut minua jos hän nyt vain olisi täällä, Rita ajatteli.
Saluki kääntyi taas jäätäväkatseisen nartun puoleen ja näytti silmänräpäyksen ajan pohtivan mitä sanoisi. Salukin asemessa minä ainakin lähtisin rauhallisesti pois paikalta sanomatta mitään, pikkukoira mietti. Pentu huomasi puolittain odottavansa nopsakoiralta jonkinlaista tukea.
Ainoat erot, jonka pörrö häntä huomasi vaaleassa nartussa ja emossaan, olivat ulkonäkö ja ikä.
Ritalla ei kuitenkaan ollut enenpää aikaa miettiä, sillä nyt nopsakoira näytti keksineensä jonkin hyvän lauseen.
"Kuten sanottu, olimme juuri lähdössä. Voit toki liittyä seuraan,
ellet sitten halua jäädä tuhlaamaan aikaasi tuon kääpiön kanssa", se haukahti.
Tuo "kääpiö" nimi on aivan täydellinen Yukalle. Miten Saffron osaa puhua noin vaikuttavasti, kirjoturkki ajatteli ja katsoi salukia ihailua täynnä.
Minä ainakin lähden Saffronin kanssa, tuli tuo hirmuinen koira mukaan tai ei, pikkukoira päätti, ja värähti ajatelessaan millaista olisi olla tuon jääsilmäisen koiran kanssa joka hetki.
"Liityn toki seuraan, eipä täällä mitään kunnollista seuraa löydäkkään.
Tosin, enhän minä sinustakaan tiedä", lihaksikas koira haukahti taas niin pelottavalla äänellä, että Ritan teki mieli mennä vaalean nartun vatsan alle piiloon.
Sen sijaan pörröhäntä tyytyi vain painautumaan salukin jalkaa vasten yhä tiukemmin.
Sitten narttu vasta hoksasi, mitä mudi oli sanonut.
Eikös hän sanonut tulevansa ehdottomasti mukaan. Voi ei! kirjoturkki kauhistui, mutta tajusi pitää kuononsa kiinni. Vasta nyt pentu huomasi isomman koiran virnistyksen, ja häntä alkoi epäilyttää, oliko jääsilmäinen koira vain pilaillut. Toisaalta ehkä hirmuinen koira saattoi olla tosissaan, eihän sitä koskaan tiedä.
Pikkukoira katsoi koiran hampaita, ja tajusi vasta nyt kuinka kammottavat ne tosiaan olivat. Noilla hampailla voisi tappaa minun kokoiseni koiran ihan helposti yhdellä puraisulla, narttu tuumaili kauhistuneena.
Mutta ehkä minun kaltaiseni pennun silmissä asiat näyttävät paljon hirvittämältä kuin ne oikeasti ovat, kirjoturkki arveli, ja rentoutui vähän. Mutta ihan vain pikkuisen.
Pentuhan ei voinut tietää, koska tuo koira hyökkäisi hänen kimppuunsa.

Nimi: Winoja

02.08.2017 01:23
Exa

”Emme me ole lauma, ja olen varmaankin juuri lähdössä”, pikkukoira haukahti.
Varmaankin oli hyvin epävarma sana nartun korviin. Tosin, mitä pikkukoiralta pystyi odottamaan? Olihan Exa nähnyt kaupungissa alfojakin, jotka olivat pieniä. Tuosta koirasta ei kuitenkaan tulisi mitään.
Pessimistinen ominaisuus tuli ulos selvästikin nartusta.
Narttu pyöräytti jäänsinisiä silmiään pienelle koiralle, joka oli painautunut salukin jalkaa vasten. Oli siinäkin selviytyjä, mutta ilmiselvästi he olivat hihnakoiria. Kaulapannat paljastivat kaiken ja Exan selässä kulki värähdys. He tuskin olivat olleet koskaan kauempana kuin koirapuistossa. Sekin oli nykyisin maan tasalla, mutta murahdukselta harva olikaan välttynyt.
Saluki kuiskasi jotain pikkukoiran korvaan, jotain mitä Exa ei viitsinyt edes kuunnella.
”Kuten sanottu, olimme juuri lähdössä. Voit toki liittyä seuraan, ellet sitten halua jäädä tuhlaamaan aikaasi tuon kääpiön kanssa”, saluki haukahti yllättäen.
Seura kyllä kelpasi nartulle. Hulluttelu ei tekisi salukille pahaa, mutta tuo ei varmastikaan seuraan liittyisi. Mitä vastata jos on pessimisti, sarkastinen, kahjo ja epäluottavainen? Totta kai kyllä.
”Liityn toki seuraan, eipä täällä mitään kunnollista seuraa löydäkään. Tosin, enhän minä sinustakaan tiedä”, mudi haukahti hieman sarkastisesti painottaen koko lausettaan, virnistäen lopuksi.

Nimi: Bloodblackie

01.08.2017 23:48
Binyamin

Kidin moitittua ruuan laatua Ben hymähti sanahtaen "No joo, ei tämä ole ehkä parhaimman laatuista mutta kyllä se tyhjään vatsaan menee", vaikka todellisuudessa urosta vain kuvotti homehtuneen ruuan syöminen ja ylipäätään sen katseleminen tai edes ajatteleminen. Hän kuitenkin peitteli kuvotusta ja yritti näyttää tyytyväiseltä siihen mitä toinen oli hänelle tarjonnut. Pian toinen jatkoi lausettaan sanoen vakuuttavasti ettei ollut itse löytänyt rusakoita tai mitään. Se sai Binyaminin miettimään, että valehteleeko Kid sillä tämä ruskeaturkki on kyllä löytänyt metsän eläimiä syödäkseen. Eihän pikkuressukka eläisi ellei luontoäiti olisi tarjonnut hänelle mitään!
"En minäkään sen koommin mitään isoja eläimiä ole löytänyt", Ben sanahti kääntäen katseensa Kidin silmiin. Hetken päästä ruskeaturkin kysyttyä toisen majapaikasta , hän alkoi kertomaan missä se sijaitsee. Benin kuultua sana kellarikerros häntä alkoi karmimaan sillä paikka kuulostaa ihan loukulta eikä ole kuin yksi ulospääsy. Muutenkin koko kaupunki vaikutti todella hyytävältä, jotenkin oudolta ja pelottavan kuolleelta sillä uros ei ole aikaisemmin täälläpäin käynyt.
Binyamin huomasi toisen heiluttavan häntää ikäänkuin merkkinä, että toista pitäisi seurata. Hetken mietinnän jälkeen Ben kuitenkin päätti lähteä seuraamaan toista ruskeaturkkia pienen etumatkan kanssa. Hän ei ollut yhtään tietoinen mitä oli tekemässä sillä tämä ei ollut Benin kaltaisen uroksen tapaista. Uteliaisuus varmaankin vei voiton ja hetken juoksun jälkeen kaksi urosta saapuivat majapaikan oviaukolle. Pimeys kurkisti oviaukosta mikä hieman karmi Binyaminia. Pian Kidin puhe kantautui taas uroksen korviin. Kid sanoi majapaikan olevan tässä ja että Ben voisi tutkia sen rauhassa läpikotaisin. Ei, Binyamin ei menisi luolaan yksin sillä hänet voitaisiin vaikka vangita tai jotain. Ruskeaturkki kiinnitti eriväriset silmänsä kaikkiin kerrostalon yksityiskohtiin: murtuneisiin seiniin, pieniin seinänpalasiin ja putkiin jotka sojottivat katkenneina seinistä ikäänkuin katsellen kahta koiraa valmiina nappaamaan heidät pistäen kuoliaaksi. "Voit tulla kanssani sisälle ja näyttää vaikka paikkoja", Ben ehdotti yrittäen näyttää että halusi toisen menevän edellä. Hän odotti toisen vastausta katsellen oviaukkoa.

Nimi: Shimaze

01.08.2017 18:42
Saffron

Rita vaikutti levottomalta, mutta vastasi kuitenkin reippaasti salukin kysymyksiin. Kuulemma pentu ei ollut uskaltanut tulla sotkemaan tilannetta kesken riidan. Vaaleaturkki kurtisti hieman kulmiaan, sen mielestä tilanne ei ollut vielä edennyt edes sanaharkan tasolle vaikka tunnelma olikin ollut kieltämättä kireä. Kirjavaturkki pyysi anteeksi salakuunteluaan, ja kertoi ettei niin ollut tarkoitus käydä. Saffronia ei niinkään haitannut “salakuuntelu” mutta sitä oli hermostuttanut tieto tuntemattomasta koirasta väijymässä jo valmiiksi painostavassa tilanteessa.

Rita kertoi nimittäneensä Yukaa petturiksi koska oli luullut pörröturkin pettäneen Saffronin ja pilkkuturkin. Kieltämättä tilanteen olisi saattanut nähdä myös niin, tosin se ei ollut asian laita. Saluki myhäili hyväksyvästi pennun vastaukselle. Enää ei vaikuttanut niin selvästi siltä kuin Rita olisi ollut pahat mielessä. “Olen pahoillani siitä, mitä veljellesi tapahtui” narttu sanoi huomioiden mitä kirjoturkki oli heti aluksi mumissut veljestään.

Nyt salukia kuitenkin kiinnosti vieras koira, tummankirjava narttu joka oli nyt astellut lähemmäksi muita koiria. Se tarkkaili jokaista vuorollaan jäänsinisillä silmillään, mikä sai Saffronin varuilleen. Vaikka vaaleaturkki tiesi että katseen purevuus johtui osaksi koiran silmistä, se ei helpottanut tilannetta. Pian tummaturkki kuitenkin sanoi nopeasti ja hiljaa: “Onko täällä jokin erikoinen laumakokous vai?” Samalla Rita painautui salukin jalkaa vasten, ikään kuin jääsilmäisen tummaturkin ääni olisi pelottanut sitä. Saffron ei väistänyt kirjavaturkkista pentua, tai huomauttanut tälle, sillä sillä ei ollut enää juurikaan syytä epäillä Ritaa. Pian pentu rohkaistui ja haukahti kovalla äänellä “emme me ole lauma, ja olen varmaankin juuri lähdössä”. Kirjoturkki yritti kuulostaa itsevarmalta, mutta sanavalinta oli jälleen huono.

“Sinun pitää valita sanat tarkemmin, niin että viesti on selvä. Jos haluat antaa varman vaikutelman, älä sano “varmaankin”” narttu opasti mahdollisimman lempeällä äänellä ja katsoi sen jalkaa vasten painautunutta Ritaa, niin että vain tuo kuulisi sanat. Sitten se katsoi jälleen tummaturkkia ja yritti miettiä mitä kannattaisi tehdä tai sanoa. Saluki ei halunnut antaa ärsyttävää vaikutelmaa, joten se ei toistanut pennun sanoja. Toisaalta se halusi ilmaista ettei ollut ylimielinen ja pitänyt tulijaa liian vähäpätöisenä sanoilleen. “Kuten sanottu, olimme juuri lähdössä. Voit toki liittyä seuraan, ellet sitten halua jäädä tuhlaamaan aikaasi tuon kääpiön kanssa” se sanoi viimein. Saluki oli ollut aikeissa jatkaa matkaansa Ritan kanssa tai ilman, eikä viides koira ollut muuttanut sen suunnitelmia. Ellei sitten jotain aivan erityistä tapahtuisi.

Nimi: Ruth

01.08.2017 13:35
Rita

Narttu yritti pysyä rauhallisena Salukin seurassa. Olihan hän sanonut olevansa samaa mieltä, mutta nyt pikkukoira ei ollut varma aikoiko Saffron käydä hänen kimppunsa. Juuri kun Rita oli aikeissa avata suunsa nopsakoira rupesi puhumaan.
"Sinulla on varmasti paljon kysyttävää, kun olet niin puheliaskin. Ymmärrät kuitenkin varmasti, että minun on varmistettava muutama asia", vaalea narttu haukahti varsin neutraaliin sävyyn.
"olisitpa tiennyt, kuinka puhelias veljeni oli", Rita mutisi hiljaa, ja toivoi osittain ettei saluki sitä kuulisi. Hän ei juuri nyt halunnut puhua perheestään. Kirjava narttu yritti miettiä mitä nopsakoiran oikein piti varmistaa. Ehkä ikäni, entä rotuni? kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut oikealta, mutta nyt ei ollut aikaa pohdiskella. Saffron odotti jo että hän tulisi lähemmäs.
Kun pikkukoira oli tarpeeksi lähellä, vaalea narttu alkoi puhua.
"Miksi et tullut esiin heti ensimmäisen kerran? Ymmärrät kai, että sellainen on epäilyttävää", nopsakoira kysyi.
Mitä minä nyt tuohon vastaan?, Rita mietti.
"En tullut esiin heti, koska en halunnut tulla keskelle pahinta riitaa. Ja anteeksi, en halunnut salakuunnella, ihan totta", narttu vastasi pientä epävarmuutta äänessään.
Melkein heti Saffron kysyi vielä toisen kysymyksen:
"Mitä tarkoitit kun nimitit Yukaa petturiksi. Miksi valitsit juuri sen sanan?"
Pennulta alkoi loppua kärsivällisyys ,mutta hän pakotti äänensä pysymään rauhallisena, kun hän vastasi salukille.
"Valitsin sanan, koska minusta se sopi Yukalle. Minun mielestäni hän petti sinut ja pilkullisen, kun esitti kilttiä, vaikka kovisteli minua. Ja lisäksi sinä olit aivan oikeassa, joten seurasin sinua ,koska halusin sanoa kiitokseni. Oliko riittävät perustelut?", kirjava haukahti ja vetäisi henkeä pitkän puhetulvan jälkeen. Mikä tämä tämmöinen kuulustelu oikein on? Epäilikö vaalea narrtu, että minulla ja sillä typerällä karvaturrilla oli jokin salaliitto vai?, pikkukoira pohdiskeli itsekseen.
Jos luulit niin, olit aivan väärässä, narttu ajatteli kohdistaen katseensa salukiin.
Odottaessaan seuraavaa tenttausta pentu huomasi nopsakoiran kääntävän päänsä ja tuijottavan jotain. Rita yritti nostaa päänsä mahdollisimman korkealle, mutta turhaan.
Hetken päästä nuori narttu kuitenkin haistoi koiran, ja pian esille putkahtikin kirjava narttu, jonka turkissa oli varmaan ainakin kymmeniä eri kuvioita. Koira oli todella laiha, ja sillä oli jäänsiniset silmät, jotka näyttivät aika uhkaavailta.
Jos nuo silmät nauliutuisivat minuun, niin juoksisin pois pää kolmantena jalkana, pörröhäntä mietti.
"Onko täällä jokin erikoinen laumakokous vai?", pilkukas haukahti nopeasti, jotenkin epävarman näköisenä. Äänen kuullessaan Rita painautui vaistomaisesti vasten Saffronin jalkaa välittämättä siitä suuttuisiko tämä. Siten pentu rohkaisi mielensä, nielaisi pari kertaa ja haukahti kovaan ääneen:
"Emme me ole lauma, ja olen varmaankin juuri lähdössä." Narttu yritti saada ääneensä itsevarmuutta, ja toivoi tällä kertaa onnistuneensa. Ainakin hänestä sanat kuulostivat aika vaikuttavilta. Rita vavahti vähän, painautui Saffronia vasten ja jäi odottamaan toisten reaktioita. Yhtäkkiä narttu tajusi, että vaalea narttu muistutti luonteeltaan hänen emoaan. Vasta nyt pörröhäntä tajusi miksi oli lähtenyt seuraamaan nopsakoiraa.
Pikkukoira ravisteli itseään, ja palautti mielensä takaisin todellisuuteen. Hänen täytyisi olla varuillaan, sillä ehkä kohta hän saisi tuntea hampaat niskassaan.

Nimi: Winoja

31.07.2017 01:58
Exa

Hiekan värinen ja solakka saluki oli huomannut Exan, ainakin niin narttu luuli. Olisihan se ihme ettei tuota huomattaisi, jos tassut vievät suoraan muiden luokse. Tosin, ainahan oli mahdollisuus että kyseessä oli sokeiden koirien kokoontuminen.
Ajatus nauratti Exaa, mutta sarkastinen hymy pysyi kivimuurin takana. Jäänsiniset silmät tuijottivat eteenpäin, kunnes narttu pysähtyi koirien keskuuteen. Oli siinäkin outo lauma, ihme ettei edes jotakin vaivannut erikoinen, karvainen pallero. Ilmapiiri oli erikoinen ja narttu ei oikein tiennyt mitä sanoisi. Hän vain tuijotti muita.
Hiljaisuus hänen puoleltaan oli epämiellyttävä. Uroskoirien läsnäolo ei tuntunut mukavalta ja sai Exan jännittämään itseään. Hampaat kiristyivät yhteen ja jäänsiniset silmät tapittivat vuorotellen jokaista koiraa, kuitenkin katsoen menneisyyteen. Ja näin hän nuhteli itseään pienen päänsä sisällä, että menikin muistelemaan.
”Onko täällä jokin erikoinen laumakokous vai?” narttu heitti nopeasti, hiljaa ja tyhjä ilme kasvoillaan.

Nimi: Shimaze

30.07.2017 19:23
Saffron

"Senkin petturi" "Saffron on aivan oikeassa" "Itsetunto ongelmia ei ole, enkä ole kovistelemassa kellekkään, kiitos vain mielipiteestäsi." “Kiitos”

Nartun ehkä vähän turhankin dramaattisen, mutta täysin tarpeellisen näpäytyksen jälkeen aukion ilma täyttyi sanoista. Tälläkertaa kukaan ei kaivanut niitä väkisin esiin, ne kumpusivat jokaisesta vapaaehtoisesti, eri tunteiden sävyttäminä. Ehkä pilkukaskin ajatteli jotain tilanteesta vaikka ei sitä tohtinutkaan ääneen sanoa. Saluki tuhahti Yukan sanoille, ne olivat osuneet ainakin osittain oikeaan kerta vastaus sävähti noin nopeasti. Kaikista hämmentävin oli Rita, joka tuntui lähteneen vaaleaturkin perään. Saffron oli tullut siihen tuloksen, että pentu oli joko tyhmä, tai tyhmä. Se ei kuitenkaan aikonut häätää nuorta narttua tiehensä, sillä viisaatkin olivat aluksi tyhmiä, eikä tyhmästä tulisi mitään parempaa ilman opastusta. Fiksulta pentu ei ensisilmäykseltä vaikuttanut, ehkä se oli piilevä ominaisuus.

“Sinulla on varmasti paljon kysyttävää, olet niin puheliaskin. Ymmärrät kuitenkin varmasti, että minun on varmistettava muutama asia.” Saffron sanoi varsin neutraaliin sävyyn, ottaen huomioon edellisen puheen aivan erilainen viesti. Se odotti että Rita saavuttaisi sen, ennen kuin jatkaisi matkaa. Narttu ei ollut vihainen pennulle, muttei järin innoissaankaan, sillä ei voinut olla edelleenkään aivan varma sen ja Yukan suhteesta. “Miksi et tullut heti esiin kun ensimmäisen kerran. Ymmärrät kai, että sellainen on epäilyttävää.” se kysyi pennulta, joka oli ikäisekseen melko kookas mutta salukia silti selvästi pienempi. Kun Rita olisi vastannut sen kysymykseen, narttu jatkaisi seuraavalla: “Mitä tarkoitit kun nimitit Yukaa petturiksi. Miksi valitsit juuri sen sanan.” Saffron ei pitänyt ajatuksesta, että juuri sanavalinta “petturi” viittasi vahvasti siihen että Yuka oli murtanut jonkin heidän välisen sopimuksen. Toisaalta Rita oli nuori ja tietämätön, ehkä hän se oli ollut ensimmäinen sana joka tuli mieleen.

Salukin kuulustelun keskeytti viidennen koiran läsnäolo. Saffron ei voinut olla varma, oliko ensin haistanut vai kuullut sen, vai oliko kenties jollain kuudennella aistilla osaa asiaan. Edellisen tilanteen jäljiltä hiekkaturkki olikin kyllä edelleen varpaillaan, joten muussa tapauksessa se olisi ehkä huomannut koiran myöhemmin. Saluki käänsi päänsä kohti tummaturkkista, keskikokoista tulijaa. Nartun katse oli jäätävä, se yritti analysoida jälleen muuttunutta tilannetta. Koirien paljous ja tilanteen epäselvyys ahdisti sitä, kehen saattoi luottaa ja kehen ei?

Saffron päätyi jäämään seuraamaan tilannetta, mutta päätti hiljaa mielessään ettei jäisi pitkäksi aikaa jos mustaturkki ei ottaisi siihen suoraan kontaktia. Saluki oli edelleen näköetäisyydellä Yukasta ja pilkkuturkista, oikeastaan aika lähellä vaikka ei voinutkaan enää kuulla selvästi mitä pörröturkki ja ujo koira puhuivat, lähinnä siis Yuka.

Nimi: Winoja

29.07.2017 23:58
Kuului tömähdys ja ryminää, jonka jälkeen tomupilvi nousi kaupungin laitamilta. Siinä meni jälleen kerran yksi talo. Montakohan taloa Exa oli hajottanut viimeisen parin päivän aikana?
Narttu sujahti katujen välistä ja lähti kohti keskikaupunkia. Toki matka oli pitkä ja vaarojakin siellä oli enemmän, mutta ravintoa herui. Olisi herunut muillekin, mutta joskus täytyi olla omahyväinen ja palvella vain itseään. Varsinkin kun kysymyksessä oli elämä tai kuolema.
Murahduksen jättämät vauriot olivat suuret. Tiet olivat nousseet ja uponneet maan uumeniin. Talot litistyivät ja sortuivat puhalluksesta. Oli sähkövaurioita, tulvia ja nälänhätää. Joskus nuori narttu kiitti itseään, ettei ollut jäänyt pitkätassujen hoiviin. Ikinä.
Muistot tulvivat mieleen ja Exa värähti ravistaen päätään. Menneisyyttä ei pitäisi muistella tällaisissa tilanteissa.
Tassut kävivät vikkelään ja katse oli päättäväisenä kohti horisonttia. Linnut lehahtivat ilmaan ja Exa loikkasi keveästi yhden mölyhäkin päälle vilkaisten ympärilleen. Koirien lemu oli vahva, olisi oltava varuillaan. Alastulo ei mölyhäkin päältä sujunutkaan niin hyvin. Ja niin tultiin kuperkeikalla alas, kovaan maahan.
”Himputti”, hän ärähti ja ravisti itsensä ylös.
Samassa isoihin korviin kuului koiran, korjaus koirien, ääntä. Ja niin mudi lähti tassuttelemaan kohti ääntä uteliaana, mutta varautuneena. Hampaat olivat valmiina käytettäväksi.
Ääni voimistui askeleiden käydessä ja hetken päästä kauempana näkyi ainakin kolme koiraa. Hiekan värinen, mustavalkoinen ja pienempi koira, jonka väriä Exa ei nähnyt.
Ei ollut uutta, että kaupungilla oli muita koiria. He saattoivat olla uhka tai sitten vain joukko karvaisia turreja, jotka vain juttelivat. Miten vain, mutta Exan uteliaisuus eteni ja niin myös tassut. Mieleen muistui samalla hetkellä mölyhäkin päältä lentäminen ja sisäinen nolouden kipinä kohosi.
Se ei toistuisi, varsinkaan kenenkään silmien edessä.

//Tungin Exan ny salukin ja dalmatialaisen yms mukaan, ottakaa vastaan vaik hampail mulle käy :D

Nimi: pixeli

25.07.2017 12:08
Kid

Binyamin...ei yhtään hullumpi nimi. Kidi makoili kivellä ja tarkasteli toista. Ajatukset sinkoilivat uroksen päässä, mutta yksikään niistä ei tullut päivänvaloon. Ruskeaturkki oli kysynyt myös nimeä, jota rhodesiankoira ei kuitenkaan heti kertonut. Viimein sitten esittäydyttyään ei toine reagoinut siihen mitenkään ja hiljaisuuden taas hiipiessä uroksien välille oli Binyamin kääntänyt katseensa puihin ja näytti nyt myös keskittyneen lehtien havinaan. Ruskeasilmä alkoi houkuttelemaan ruskeaturkin luottamusta esiin tarjoutumalla viemään toisen ruokailemaan. Toisen häntä heilalteli ja loi rennon vaikutelman Kidille "Minulla on ollut nälkä oikeastaan jo hetken aikaa" erivärisilmä sanoi. Hyvä! Rhodeasiankoira myhäili tyytyväisenä. Binyamille ei kuitenkaan ehkä olisi pitänyt sanoa, että häneen voisi luottaa. Ruskeaturkki vain hymähti vastaukseksi. No kärsivällisyyttä!
Kid johdatteli erivärisilmän roskiksien luo hypähti aidalle ja käänyi katsomaan seuralaisensa suuntaa. Tämä oli kulkenut pienen välimatkan päässä hänestä, jota uros ei yhtään ihmetellyt. Rhodesiankoira oli napannut itselleen puolikkaan ja homehtuneenkin pitsan ja antoi nyt tilaa toiselle pyytäen tätä käymään kiinni. Jälleen kerran Binyamin vain hymähti, tällä kertaa ystävällisesti ja alkoi etsimään itselleen ruokaa. Ruskeasilmä oli jo hotkinut pitsansa ja seuraili sivusilmällä erivärisilmän ruokailua. "olen pahoillani ruoan laadusta..." Uros silmäili ympärilleen "mutta täältä kaupungista ei löydy hirveästi mitään tuoretta. Itse mieluummin saalistaisin jotain, katsos olen syntynyt metsästäsukuun ja esi-isiäni käytettiin leijonien metsästyksessä, mutta täältä ei tosiaan löydy tai ainakaan en ole itse löytänyt mitään rusakoita tai mitään" kaiken tuon Kid sanoi melko pahoitttelevalla äänellä, jotta saisi vakuutettua ruskeaturkin että oli tosisaan. Seuraavaksi Binyamin kysyi missä majapaikka sijaisti ja millainen se oli. Hetken rhodesiankoira mietti "Se on erään kerrostalon kellarikerroksessa ja se on tilava. Romahtamis vaaraa ei ole" hännän heilautus oli merkkinä seurata.
Kid ei ajatellut seurasiko toinen vai ei se saisi itse päättää. Ruskeasilmä juoksi kevyttä juoksuaan kohti majapaikkaaansa ja sinne saavuttuaan pysähtyi. Kohotti kuononsa ja haisteli ilmaaa. Uros ei kuitenkaan havainnut ketään ulkopuolista majassaan ja kääntyi Binyamin puleen(?) "Tässä se nyt on. Voit tukia sen vapaasti läpikotaisin" kid sanoija asettui istumaan majansa edustalle. Se mietti tarkkaan mitä tekisi. Sillä oli monta suunnitrlmaa, joiden avulla se voisi koota kasaan lauman, jonka tyrannina se itse toimisi.

Nimi: Seplis

21.07.2017 18:20
Yuka

Uros oli arvellut olevansa oikeassa, sillä pentu kertoi ettei pystyisi olemaan äitinsä kanssa tällä hetkellä, sekä ettei asia kuulunut tälle. Pentu kutsui myös urosta petturiksi. Tai näin karvaturri sen ymmärsi ja kohdisti oudoksuvan katseen pentuun. Petturi, minäkö? Miten... pienehköllä uroksella oli monta kysymystä esitettävänä, mutta päätti pitää suunsa kiinni, sillä arveli ettei pentu kuitenkaan osaisi vastata tähän.

Tällöin hoikka vastasi uroksen kysymykseen. "Ei kiitos, en kaipaa selityksiä kaltaiseltasi houkalta. Sinulla on varmasti jotain itsetunto ongelmia, Yuka, kun sinun on pakko kovistella muita jos he eivät toimi mielesi mukaan. Hymysi ei kauaa peitä todellista luontoasi. En suotta jää tuhlaamaan aikaani kaltaisesi kaksinaamaisen koiran kanssa", kävi Saffronin vastaus. Tähän karvaturri murahti. "Itsetunto ongelmia ei ole, enkä ole kovistelemassa kellekkään, kiitos vain mielipiteestäsi." Naurahti karvaturri hymyillen, ottaen samalla hiukan etäisyyttä pennusta, kävellen hitaasti pilkukkaan suuntaan. Pienehkö uros tiesi Saffronin kuitenkin olevan ainakin osittain oikeassa, jos ei täysin, joten päästyi miettimään vastaustaan tarkemmin, samalla katsoen maahan. Päästyään jonkin matkan päähän pennusta, mutta ollen silti vielä turvallisen matkan päässä pilkukkaasta, käänsi uros päänsä vain huomatakseen hoikan poistuvan paikalta ylvään näköisenä. Pentu sanoi Saffronin olleen oikeassa, jonka jälkeen oli lähtenyt loikkien hoikan perään.

Tämän jälkeen käänsi karvaturri katseensa pilkukkaaseen, joka oli ilmeisesti alkanutkin katsoa karvaturria. Uros huokaisi itselleen hiljaa "Olet täysin oikeassa...", kuitenkin ikäänkuin vastauksena Saffronille. Pienehkö uros katsoi pilkukasti kysyvästi samalla huokaisten pettyneen oloisena "Sinä et varmaan tahdo kertoa nimeäsi?" Istahti karvaturri alas ja jatkoi "Ei sinun ole pakko sanoa mitään, jos et halua voit vaikka vain lähteä." Todellisuudessa uros ei juurikaan ollut pettynyt, vain ärsyyntynyt siitä että hoikka luultavasti tulisi varoittelemaan alueen muita koiria karvaturrista, jolloin olisi luultavasti hankalempaa toimia. Uros uskoi myös pennun kertovan muille, että uros olisi petturi. "Millä lailla olen petturi?" kysyi uros vielä hiljaisella äänellä riippumatta siitä oliko pilkukas vielä paikalla vai ei.

Nimi: Bloodblackie

20.07.2017 11:58
Binyamin

Ben mietiskeli itsekseen että koira näyttää aika itsevarmalta, ehkä liiankin itsevarmalta. Ben oli kääntänyt katseensa puihin välillä vaivihkaa katsellen toisen tekosia. Hetken kiusallisuuden jälkeen toinen esittäytyi Kidiksi. Hiljaisuus vain jatkoi ja Ben jäi kuuntelemaan lehtien kahinaa ja lintujen viserrystä. Pian hän havahtui taas puheeseen joka kantautui Kidin suusta. Alku meni Binyamilla hieman ohi sillä hän oli ehtinyt uppoutumaan omiin ajatuksiinsa. Uros sai kuitenkin asiasta kiinni: toinen koira pyysi että Ben seuraisi häntä. Ben kuuli myös jotain ruuasta. Uroksen mahaa kurni joten hän päätti lähteä seuraamaan Kidiä. Epäluulo oli suuri ja pieni ahdistus siitä että jos toinen hyökkää Benin päälle nousi pintaan. Binyamin kuitenkin nosti häntänsä kokonaan takaisin paikalleen, heilautti sitä oikealta vasemmalla palauttaen sen puoleenväliin ja yritti näyttää rennolta. "Minulla on oikeastaan ollut nälkä jo hetken aikaa", Ben sanoi kuullen kun Kid jatkoi sanoen että häneen voi luottaa. Koira hymähti tähän vastaukseksi. Binyam ei silti luottanut toiseen.
Oranssinruskea turkki liikahti vienosti taaksepäin kun tämä lähi kävelemään toisen perään pitäen pienen välimatkan. Pian uros haistoi kamalan määrän bakteereja, Yöh! Ben kun oli tottunut syömään rusakkoja, peuroja sun muita metsän eläimiä. Energia ei kuitenkaan olisi riittänyt näiden metsästämiseen joten löyhkäävästä roskiksesta oli pakko saada jotain syödyksi. Kid oli hypännyt aidalle häntäänsä heiluttaen ja sanoen Benille jotain ystävällisesti. Lauseesta uros ei saanut taaskaan paljoa irti sillä tämän aivot prosessoivat läjää paskaa josta pitäisi jotain syödä. Korviin kantautui kuitenkin sana kiinni johon Ben taas hymähti hieman hieman kovaäänisemmin mutta kuitenkin ystävällisesti. Hän loikkasi ensin aidalle ja sitten aidalta roskiksen viereen. Hän meni etsimään sieltä ruokaa heti kun Kid oli (?) siirtynyt hieman kauemmaksi. Uros oli löytänyt roskiksesta pitsan minkä päällä oli kinkkua ja juustoa - todennäköisesti pilaantunutta. Ben söi pitsan melko nopeasti. Viimeisen suupalan jälkeen Binyaminin korviin kuului outo ääni tämän pään sisältä. Lause mitä hän ei aluksi ollut rekisteröitynyt. Ääni oli Kidin ja lauseessa puhuttiin majapaikasta. Hetken mietittyään lausetta, alkoi urosta ahdistaa. Hän päätti ensin kysellä toiselta paikasta hieman: "Missäpäin majapaikkasi muuten on ja millainen se on?"
Koira käänsi katseensa ensin Kidiin puheensa ajaksi ja sitten katse harhaili lahoissa rakennuksissa, kuolleissa ruukkukasveissa ja likaisissa teissä.

Nimi: pixeli

20.07.2017 11:30
Kid

Kidin saavuttua paikalle ja kysyttyä toisen koiran nimeä se oli asettunut makaamaan yhdelle kivistä. Ruskeaturkki oli heti äänen kuultuaan nostanut päänsä purosta kääntäen sen hieman epäilevästi kohti Kidiä. Se näytti miettivän mitä vastaisi ja ruskeasilmä ei hoputtanut, koska ymmärsi toisen olevan varmasti hieman varautunut ja ei välttämättä luottaisi. "Binyamin" viimein toinen sai sanat suustaan. Katse yhä rhodesiankoirassa se päätyi kysymään Kidin nimeä samalla kääntyen nyt kokonaan sille tuntemattoman koiran puoleen "Kid" uros antoi yhtä lyhyen vastauksen takaisin. Binyaminilla oli jännät eriväriset silmät, jotka vurotellen katsoivat rukseasilmää ja maata. Rhodesiankoira vain makasi hetken hiljaa tarkastellen rukseaturkkia. Se näytti olevan hieman jännittynyt, mutta hännän heilautuksen jälkeen rentoutui ja päätyi myös itse heilauttamaan häntäänsä. Vielä ihan pienen hetken Kid oli hiljaa pohtien asioita, mutta päätyi lopulta avaamaan suunsa "No, mahtaakohan sinulla olla nälkä? Voin viedä sinut syömään ja vaikka näyttää majapaikkani? Tule, mennään ensiksi syömään tai...tietenkään ei sinun ole pakko jos et halua. Olenhan sinulle tuntematon." rhodesiankoira päätti ensiksi olla kiltti, mutta näyttää myöhemmin kuka johtaisi jos suunnitelmat onnistuisivat. Ruskeasilmä jatkoi "voin kyllä sanoa että minuun voi luottaa" Sanojensa päätteeksi Kid ja loikkasi samantein alas. Vilkaisu Binyamii varmisti uroksen olevan yhä kärryillä siitä mitä nyt oltiin tekemässä. Uros lähti astelemaan kohti ruokapaikkaa ja vilkuili taakseen seurasiko uros vai ei. Se saisi nyt itse päättää. Ruskeasilmä ei mennyt löytämilleen herkkuapajille vaan suuntasi lähempänä sijaitsevan jo aika lailla sortuneen pitserian takapihalle. Siellä nökötti yksi kaatunut roskis. Rhodesiankoira loikkasi aidalle ja odotti toisen tuloa. Aluksi pitäisi hankkia luottamus ja pitävä ystävyys ja sitten hallitsen ehkä jokupäivä koko kaupunkia. Hahaha! Kid nauroi ilkeää nauruaan mielensä perukoilla. Se penkoi roskiksen sisältöä suuremmalle alalle nuuhkien jätteiden vallloittavaa tuoksua ja erivärisilmän tultua(?) se heilutti häntäänsä ystävällisesti. "Käydään kiini" rhodesiankoira sanoi ja asettui syömään puolikasta pitsaa -hieman homehtunutta sellaista. Kidin majapaikkana toimi erään kerrostalon kellari ja pyöräsuoja. Ne rukseasilmä oli merkannut reviirikseen ja piti huolen että sinne ei tunkeutunut muita luvattomasti.

Nimi: Bloodblackie

20.07.2017 09:59
Binyamin

Vesi oli raikasta. Ben sulki silmänsä nauttiakseen vedestä kerrankin, kun se oli näin puhdasta. Ruskeaturkin levollisen hetken kuitenkin pysäytti toisen koiran haju. Binyaminin suusta pääsi pieni hymähdyksen ja murahduksen sekoitus sillä kai muitakin varmasti harmittaisi jos joku vain tulisi häiritsemään toisen rentouttavaa hetkeä. Ben haistoi toisen koiran kokoajan lähempänä ja pien tämä huomasi sivusilmällä koiran seisovan pienen matkan päässä hänestä. Uros havahtui toisen koiran ääneen ja nosti refleksinomaisesti päänsä vedestä. Hieman epäilevästi Ben käänsi katsensa toiseen miettien hetken mitä vastaisi. "Binyamin", uros vastasi lyhyesti pitäen katseensa toisessa. Ben huomasi koiran asettuneen juuri sille kivelle mille hänen piti itse mennä makuulle. Ruskeaturkki päätti kysyä hetken kuluttua "Entä sinä?"
Sanottuaan pienen lauseen hän käänsi itsensä kokonaan toista päin. Ben tapitti toista erivärisillä silmillään välillä kääntäen katseensa maahan. Koira oli hiukan Binyamia isompi ja kookkaampi, mikä jännitti urosta itseään sillä hän ei tiennyt mitä toinen aikoo. Ben huomasi kuitenkin toisen heilauttavan häntäänsä ja rentoutui hieman. Hänen häntänsä oli kuitenkin valunut pari senttiä alaspäin mutta oli pysynyt epämääräisesti kiehkuralla. Ben heilautti häntäänsä pienesti näyttäen ettei halua mitään pahaa.

Nimi: pixeli

19.07.2017 17:56
Kid

Rhodesinakoira kuljeskeli kaupungin raunioituineilla syrjäkujilla. Sen kuono teki tarkkaa työtä ja etsi hajuja mahdollisista ruonajätteistä. Tähän asti ei ollut ainakaan löytynyt mitään, mutta Kid ei ollut luovuttaja tyyppiä ja päättäväisenä jatkoikin matkaa. Ilmassa leijaili roskiksen hieman paha haju -koiran nenään kuitenkin miellyttävä. Saatuaan tarkasti hajun erotettua muista ruskeaturkki lähti kevyeen juoksuun ja suunnisti kääntyen mutkasta umpikujaan, jonka perällä nökötti kolmen roskista joista yksi oli jo aika säpäleinä. Kid hidasti vauhtinsa kävelyksi ja asteli hullaantuneena ja hyvillään roskiksien luo. Hetken aikaa kuului vain roskapöntön kolinaa ja maiskutusta, kunnes uros peruutti pöntöstä ulos ravistellen turkkinsa likajätteistä ja suuntasi tiensä pois herkkuapajilta "tänne pitää tulla toistekkin" Kid suunnitteli äänen ja pitääksen paikkansa salassa se ampaisi nopeaan juoksuun.
Uros juoksi aina puistolle asti pysähtyen vasta siellä. Läähättäen, mutta iloisena Kid jatkoi matkaansa. Kuljeskeltuaan jonkin aikaa uroksen kurkkua oli melko kuiva ja tuumasta toimeen se alkoi etsimään katseellaan edes pientä pisaraa vettä. Näkokenttään osui jotain kimaltelevaa, jonka kid päätteli olevan vettä. Sinne siis! Tassut halkoivat maata uroksen juostessa ja lähemmäs päästyään se nosti kuononsa pystyyn haistellakseen ilmaa. Tuuli juuri väärästä suunnasta ja uroksen oli miltei mahdotonta haistaa joella juovaa koiraa. Sen silmiin oli kuitenkin osunut mahdollisesti toinen koira. Kid epäili toisen jo haistaneen hänet, mutta ei ollut aivan varma asiasta. Siksi se kävelikin melko varovaisesti eteenpäin ja pysähtyi viiden metrin päähän toisesta koirasta. Aluksi uros laski kuononsa veteen ja joi jonkin aikaa, kunnes nosti päänsä "Hei, kuka sinä olet" Kid kysyi vieraalta ruskeaturkkiselta koiralta ja asettui makaamaan kivelle. Hento tuuli heilutteli puita ja puro hieman aaltoili. Uros heilautti varovasti häntäänsä ystävyyden merkiksi. Ehkä tähän toiseen kummajaiseen voisi tutustua ja tästä voisi saada ehkä jonkinlaisen käskytettävän ja liittolaisen.

Nimi: Bloodblackie

19.07.2017 13:46
Ruskeaturkkinen koira hölkötteli yksikseen metsässä. Tuuli heilutti puiden latvoja kevyesti samalla tehden pienen viiman koiran turkkiin. Turkki heilahteli pienesti koiran askeleiden tahtiin. Ben katseli ympärilleen nähden erilaisia puita, kiviä sekä pienen virtaavan puron. Uros hidasti tahtiaan lopuksi pysähtyen ja istahtaen sammalmättäälle. Koira jäi vain ihailemaan maisemaa tokaisteen itselleen hiljaisella äänellä "Ompas täällä kaunista." Hetken aikaa Binyamin katseli kauniisti heiluvia puiden latvoja laskien katsettaan hitaasti maan kasveihin. Lopuksi koira kiinnitti katseensa puroon. Uroksen maha kurnaisi ja koiran kurkkua kuivasi. Kirsu oli kuivunut hieman. Pieni auringonpaiste ripotti lämpöä epätasaisesti Binyaminin kuonolle, suoraan pigmenttivian kohdalle. Auringonpaiste alkoi polttaa, Ben murahti hiljaa itselleen ja lähti sitten kävelemään kohti puroa. Parin askeleen päästä uros oli päässyt puron rantaan. Puron ranta oli täynnä pienempiä, harmaita kiviä. Rannalla oli myöskin muutamia isompia kiviä joiden päällä kasvoi sammalta. Ben ajatteli että juotuaan hän menisi yhden ison kive päälle ja levähtäisi hetken sillä kiville ei paistanut aurinkoa. Ajatuksen jälkeen uros laski hitaasti päänsä puroon ja alkoi juomaan.

Nimi: Kiwi

17.07.2017 20:39
Chester

Dalmatiankoira ei katsonut muihin koiriin, mutta oli varma että tunsi niiden katseet selässään. Se sai sen nahan pistelemään ja kuumenemaan hermostusesta koko kehon alueelta. Olisi pitänyt vain pitää kuono kiinni. Nyt tilanne oli entistä kiusallisempi.

Kuten Chester oli olettanutkin, ainoa kuka vastasi Ritan kysymyksiin oli Yuka. Tosin Yukankin vastaukset olivat mitä olivat.
"Etkös sinä ne jo tiedäkkin...", oli Yukan vastaus nuoren koiran toistettua kysymyksensä.
Uroksen melkein uhkaava äänensävy sai Chesterin nostamaan korviaan ja suurentamaan silmiään. Olihan Rita ehkä vähän salakuunnellut heitä ja yritti peitellä sitä, mutta eivät he olleet mitään salaista puhuneet. Chester nyt ainakaan, eihän hän ollut sanonut sanaakaan vielä kellekkään. Yuka lähestyi Ritaa muutaman askeleen. Chester ei saanut selvää mitä uros sanoi toiselle, niin matalalla äänellä se puhui. Mutta ei Chesteriä kiinnostanutkaan, eihän? Okei, ehkä vähän kiinnosti. Vähän vain.
Aivan yllättäen Yuka kääntyi hymy kasvoillaan Saffronia kohti.
"Vieläkö haluat selityksen Saffron?", se kysyi.
Ei kulunut montakaan sekunttia, kun Saffron vastasi kylmän vastauksensa.
“Ei kiitos, en kaipaa selityksiä kaltaiseltasi houkalta. Sinulla on varmasti jotain itsetunto-ongelmia, Yuka, kun sinun on pakko kovistella muita jos he eivät toimi mielesi mukaan. Hymysi ei kauaa peitä todellista luontoasi. En suotta jää tuhlaamaan aikaani kaltaisesi kaksinaamaisen koiran kanssa.”
Tavallaan Chesteriä vähän karmi kuinka rauhallisesti ja suorana pötkönä nopsakoira osasi kertoa asiansa. Aivan kuin se olisi tiennyt mitä Yuka tulisi sanomaan ja sen pohjalta suunnitellut asiansa valmiiksi kuulostamaan mahdollisimman viisaalta. Samalla Chester myös ihaili sitä, kuinka jotkut kykenvät tuohon. Sen oma puhe kun oli pelkkää sönkötystä ja änkyttämistä.
Kenenkään vastausta odottamatta vaalea nopsakoira kääntyi ja lähti pää pystyssä kävelemään kauemmas. Narttu ainakin tiesi oman arvonsa. Ihailtava piirre sekin.
"Saffron on aivan oikeassa", Rita totesi yrittäen kuulostaa mahdollisimman kylmältä ja lähti nopeasti Saffronin perään.
Kaksikon mennessä vähän kauemmas, dalmatiankoira kykeni rentoutumaan vähäsen. Olihan paikalla vielä Yuka, mutta kaksi kolmesta oli jo lähtenyt. Ainakin toistaiseksi. Kenties vaaleaturkki käännyttäisi nuoremman koiran takaisin kahden uroksen luokse. Tosin Chester vähän epäili, että Rita ei palaisi mielellään Yukan luo. Samalla Chester käänsi varovasti katseensa Yukaan, odottaen jos tuo sanoisi jotain tai lähtisi vain lätkimään.

Nimi: Ruth

17.07.2017 13:13
Rita

Nuoren nartun kysyessä uudestaan nimikysymyksen ja istuutuessaan hän huomasi Yukan varautuneen katseen. Pikkukoira katsoi tätä ymmällään pää kallistuneena, sillä hänestä pienempi koira oli vaikuttanut alkuun ystävälliseltä.
"Etkös sinä ne jo tiedäkin", harmaa koira murahti äänessään varoittava sävy.
Rita hypähti kauemmas. Vasta nyt narttu tajusi, että muut olivat haistaneet hänet. Olinpa minä tyhmä, hän ajatteli. Yuka otti pari askelta lähemmäs. Pikkukoiran olisi tehnyt mieli perääntyä, mutta hän pysyi paikallaan sydän jyskyttäen.
"Mitä teet yksin täällä jos olet kerran liian nuori omaamaan pannan eikös sinun pitäisi olla äitisi luona?", Ritaa pienempi koira murahti hiljaa, mutta silti hyvin varoittavasti. Narttu otti askeleen taaksepäin ja henkäisi ennen kuin pystyi vastaamaan. "En voi juuri tällä hetkellä olla äitini kanssa", hän haukahti hiljaisesti, ja hänen silmästään vierähti pieni kyynel.Yuka ei huomannut sitä ja jatkoi:
"Ai, ei kai äiti polosi ole kuollut", harmaa koira haukahti pilkallisesti. "Se ei sinulle kuu...", Yuka keskeytti Ritan haukahtamalla nopsakoiralle:
"Vieläkö haluat selityksen Saffron?"
Narttu huomasi uroksen hymyn katsoessaan Saffronia. Yuka siis esittää muille kilttiä, hän ajatteli raivoisaan. Pikkukoiran teki mieli ulvoa dalmatialaiselle ja nopsakoiralle harmaan koiran olevan petturi. Narttu käännähti Yukaa kohti, ja yritti näyttää uhkaavalta katsoessaan Yukaa alaspäin."Senkin petturi", Rita murahti juuri niin kuuluvasti että mustapilkullinen kuuli sen.
Yhtäkkiä Saffron haukahti viileästi:
"Ei kiitos, en kaipaa selityksiä kaltaiseltasi houkalta. Sinulla on varmasti jotain itsetunto ongelmia, Yuka, kun sinun on pakko kovistella muita jos he eivät toimi mielesi mukaan.
Hymysi ei kauaa peitä todellista luontoasi. En suotta jää tuhlaamaan aikaani kaltaisesi kaksinaamaisen koiran kanssa."
Yuka tuntui yllättyvän tästä, mutta Rita katsoi Saffronia ihailua täynnä.
Nopsakoira oli sanonut juuri sen mitä narttu tunsi. Pikkukoira ei vain ollut löytänyt oikeita sanoja. Hän katsoi vaaleaa narttua, ja kuiskasi "kiitos", niin että se pitäisi lukea huulilta. Saffron lähti kävelemään verkkaisesti, pää pystyssä pois tilanteesta. Rita ei ollut varma oliko nopsakoira nähnyt hänen kiitoksensa, mutta ainakin saattoi toivoa.
Pikkukoira katsahti Yukaan joka näytti edelleen vähän hämmentyneeltä.
"Saffron on aivan oikeassa", narttu totesi yrittäen saada ääneensä samaa kylmyyttä kuin nopsakoira. Sitten hän lähti loikkimaan vaalean nartun perään. Rita halusi sanoa kiitoksensa vielä kerran nopsakoiralle.

Nimi: Shimaze

09.07.2017 11:41
Saffron

Tilanne oli erittäin hämmentävä, eikä Saffron oikein tiennyt kuka oli ketä vastaan, kuka oli uhka ja kuka ei. Yuka ei kiinnittänyt nartun vaatimukseen juuri lainkaan huomiota, mikä sai kippurahännän aikomukset vaikuttamaan entistä arveluttavammilta.

Yuka suhtautui Ritan kysymyksiin ja puheisiin melko kylmästi. Pennun kysyessä koirien nimiä pörröturkki tyytyi vain tervehdykseen hymyn kera. Saluki piti tätä entistä epäilyttävämpänä ja oli valmis lähtemään tilanteesta. Pilkukkaan inahtaessa jotain, aivan kuin olisi ollut aikeissa sanoa jotain, Saffron päätti kuitenkin jäädä vielä hetkeksi. Nyt se tarkkaili tarkasti etutassuihinsa tuijottavaa pilkkuturkkia.

Ritan kysyessä olivatko kaikki hihnakoiria, Yuka vastasi jälleen hymyillen: "Jaa'a eikös se päällepäin näy?". Saffronin teki mieli korjata tätä väittämää, sillä vaikka vaaleaturkin kaulassa olikin hieno panta, sitä ei oltu koskaan raahattu hihnan perässä. Salukin kaksijalat olivat kohdelleet sitä kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, eikä se ollut ollut kenenkään omaisuutta. Sitä loukkasi tulla verratuksi johonkin tavalliseen “hihnakoiraan”, narunjatkeeseen, lattiamoppiin.
Pennun jatkaessa ja kertoessa ettei itse omistanut pantaa nuoren ikänsä takia, Yuka vain hymähti vastauksen. Salukista alkoi kuulostaa että kippurahännän suhtautuminen nuoreen ja höpöttävään Ritaan ei ollut kaikista lämpimin. Sitä narttu ei osannut päättää johtuiko kylmä suhtautuminen siitä että pikkukoira yksinkertaisesti ärsytti pörröturkkia, vai siitä että Rita oli mokannut heidän yhteisen suunnitelmansa.

Pennun kysyessä uudelleen heidän nimiään Yuka suorastaan murisi vastauksensa “Etkös sinä ne jo tiedäkin…” Kippurahäntäkin oli siis huomannut että kirjavaturkkinen pentu oli ollut jo aijemmin paikalla mutta vetäytynyt sitten keräämään rohkeutta. Uroksen vastaus sai Saffronin päätymään siihen lopputulemaan että Yuka ja Rita eivät tunteneet toisiaan eivätkä he luultavasti olleet salaliitossa. Yuka lähestyi pentua ja alkoi puhua tälle. Saluki oli liian kaukana kuullakseen mitä, jolloin se asteli lähemmäksi, säilyttäen kuitenkin edelleen hajurakonsa. Kippurahännän lopettaessa se kääntyi Saffroniin päin ja hymyssäsuin kysyi “vieläkö tahdot selityksen Saffron?”. Tämä sai nartun näkemään punaista, sillä kuulosti siltä kuin uros olisi välttämättä halunnut Ritan tietävän Saffronin nimen, mutta Yukalla itsellään ei ollut niin väliä. Käytös oli salukista erittäin ärsyttävää ja siitä puuttui kaikki kunnioitus muita kohtaan.

“Ei kiitos, en kaipaa selityksiä kaltaiseltasi houkalta. Sinulla on varmasti jotain itsetunto-ongelmia, Yuka, kun sinun on pakko kovistella muita jos he eivät toimi mielesi mukaan. Hymysi ei kauaa peitä todellista luontoasi. En suotta jää tuhlaamaan aikaani kaltaisesi kaksinaamaisen koiran kanssa.” Saffron totesi kylmän viileään sävyyn rauhallisesti, korottamatta ääntään ja kiirehtimättä sanojen kanssa. Sitten se kääntyi pää pystyssä ja lähti verkkaisesti mutta turhaan viivyttelemättä kävelemään pois tilanteesta. Olihan Ritan tupsahtaminen tilanteeseen ollut aivan kerrassaan omituinen, mutta nartun mielestä Yuka oli silti kohdellut pentua turhan kovakouraisesti. Yuka oli käyttäytynyt kuin mikäkin pikkunilkki, vailla mitään kunnioitusta ketään kohtaan eikä se siis ansainnut salukinkaan luottamusta.

Nimi: Seplis

08.07.2017 19:50
Karvaturrin lähestyminen oli selvästikkin saanut jotakin aikaiseksi pilkukkaassa koirassa, muttei karvakorva vielä tiennyt mitä. Pilkukas vaikutti pelokkaalta tai muuten vain jännittyneeltä, pelkäsikö se itseään pienempää urosta, vai oliko kyse edes pelosta? Joka tapauksessa pilkukas peruutti hieman ja seisoi sitte hiljaa. Uros ei saanut vastausta kysymykseensä sillä pilkukas oli hiljaa niin pitkään, että hoikka päätti äänähtää. Uros siirsi katseensa pilkukkaasta hetkeksi Saffroniin tämän naurahtaessa "Ai olemmeko me ruokaa vai?" Pienehkö uros katsoi ensin kummastuneena hoikkaa ja naurahti tälle vastauksesksi "Ehei, älkää huoliko siitä." olihan uroksen pakko myöntää, että oli saattanut antaa tämän vaikutelman. "Ette ole ruokaa, ette ainakaan minulle. Tiedä sitä jos jossain joku hullu vaanii", jatkoi uros puoliksi vitsaillen ja hymy suupielillään. Ilmapiiri oli viilennyt ennestään, ei se oikeastaan missään vaiheessa ollut mikään lämmin ollutkaan, myös neljännen osapuolen haju oli palannut.

Uroksen paikantaessa hajun kohdetta ja tarkkaillessa ympäristöään, aisti se jonkin olevan pielessä. Veri, tulokas toi mukanaan veren hajun, joka sai pienehkön uroon hitusen varuilleen. Osapuolen näyttäytyessä Saffron päätti perääntynyt vauhdikkaasti, joka sai uroon huomion kiinnitettyä, ennen kuin tutki tulokasta tarkemmin, pentuhan se oli, joka sai uroon laskemaan valmiustilaansa, sillä ei uskonut tuollaisen pennunulikan aiheuttavan uhkaa tälle. Pentu esittäytyi Ritaksi, hienoa Se nimittäin uskalsi näyttää naamansa ja liittymään jopa keskusteluun, joka yllätti hiukan urosta, mutta säilytti se silti pienen hymyn suupielillään. Tosin pennun kysyessä kolmikolta nimiä vaivautui uros vain hymähtämään ja tokaisemaan hymyillen "Terve Rita." Tämä uusi tulokas, Rita, oli kuulemma etsimässä ystäviä, ihanko tosi? Myöskään Saffron oli vaiti, jonka uros ymmärsi hyvinkin, olihan tämä pentu kirjaimellisesti vain ilmestynyt tilanteeseen. Vaativa ja muristen esitetty kommentti uroolle "Yuka, selitä!" tuli hoikan suusta. Tämä sai uroon hiukan virnistämään, sillä pentu oli keskeyttänyt uroon ollessa aikeissa kertoa, ettei tiennyt tilanteesta sen enempää, kuin muutkaan.

Pentu kysyi olivatko muut hihnakoiria, tottahan toki ainakin hoikka ja karvaturri olivat, mutta pilkukkaasta ei uros ollut niin varma. "Jaa'a eikös se päällepäin näy?" vastasi uros hymyillen. Rika tunnusti itse olevansatämä 'hihnakoira' ja kertoi siinä samalla ettei omistanut pantaa sillä oli niin nuori. "Jaha", hymähti uros tähän. Mielessään uros oli kuitenkin väitellyt tilanteen kanssa, mikäli pentu tosiaan oli niin nuori ettei ollut valmis omaan pantaansa, mitä se teki yksin? Kenties sen perhe oli kuollut, mikseivät sen omistajat kuitenkaan ottaneet pentua mukaan... Kuitenkin pentu esitti kysymyksen, saman jonka se esitti aikaisemmin, nimiin liittyen, tosin tällä kertaa vaativammin. Se sai uroon ärtymään ja sen hymy oli pettää, todellisuudessa se olisi ollut valmis riepottamaan tätä salakuuntelijaa, joka esitti olevansa koirien läheisyydessä ensimmäistä kertaa. Pilkukas tuntui vaivautuvan kysymyksestä enemmän. Rita istahti alas, jolloun uros päätti murahtaa pennulle "Etkös sinä ne jo tiedäkkin..." Äänensävy ei ollut enään kovin lähellä iloista ja lämmintä, samalla uroon katsekkin oli kylmennyt. Uros lähti hitaahkosti lähestymään pentua ja päästyään tarpeeksi lähelle kysäisi uros pennulta pari asiaa. "Mitäs teet yksin täällä, jos olet kerran liian nuori omaamaan pannan eikös sinun pitäisi olla äitisi luöna?" murahti uros hiljaa, niin etteivät hoikka ja pilkukas sitä välttämättä sitä kuulisi, samalla äänentasolla se jatkoi vielä "Ai, ei kai äiti polosi ole kuollut?" Toivoen etteivät muut kuulleet äskeisiä sanoja uros nosti suupielilleen jälleen hymyn ja käänsi rintamasuuntansa kohti Saffronia naurahtaen tälle "Vieläkö tahdot selityksen, Saffron?" tarpeeksi kuuluvalla äänellä, niin että hoikka kuulisi uroon. Uros seisoi edelleen lähempänä pentua, kuin muita.

Nimi: Kiwi

08.07.2017 12:05
Chester

Chester kuunteli vaitonaisena kahden muun koiran sananvaihtoa. Keskusteluun se ei osallistunut, vieläkään. Pian almatialaisen nenään kantautui neljännen koiran tuoksu. Se sai Chesterin nostamaan katseensa tassuistaan ja vilkuilemaan ympärilleen hieman. Neljättä koiraa ei näkynyt missään ja pian sen tuoksukin katosi miltei kokonaan. Ehkä se oli vain ollut ohikulkumatkalla. Tai sitten se ei ollut halunnutkaan jäädä. Mitenvain, toivottavasti ei tulisi tänne.
Chester säpsähti omista ajatuksistaan kun Yuka lähestyi tätä. Nopeasti ja vaistomaisesti pilkkuturkki vavahti hieman kauemmas, pitäen kuitenkin katseensa karvaisessa uroksessa. Silmiin se ei katsonut, vähän niide alapuolelle. Yukan huulilta dalmatiankoira luki sen kysymyksen.
"Kerrotkos nimesi?"
Chesterin korvat ja häntä laskeutuivat hieman alemmas. Ei vieraiden koirien seurassa säästynyt kysymyksiltä. Olisi pitänyt vain lähteä ennenkuin mitään ehti tapahtua. Miksi Cheter oli edes jäänyt katsomaan vaaleaa narttua? Pienestä stalkkaamisesta oli syntynyt hyvin hermostuttava tilanne, josta täpläturkki halusi vain pois.
Hetken mitään sanomatta tai tekemättä Chester vain seisoi Yukan edessä, kuin ei tietäisi miten vastata. Kuin ei muka tietäisi omaa nimeään. Mutta kun viimein se oli avaamassa suunsa, se haistoi taas sen neljännen koiran. Sen mukana oli nyt veren metallinen haju. Oliko koira loukkaantunut?
“Ai olemmeko me ruokaa vai ?”, Saffronin kysymys sai Chesterin pään kääntymään taas nopsakoiran suuntaan.
Vaikutti siltä, että vaaleaturkki epäili jotain. Yukaa? Kenties Chesteriä? Chester ei jotenkin pystynyt uskomaan, että Yuka voisi olla mitenkään syyllinen mihinkään. Se vaikutti niin iloiselta ja avoimelta. Mutta kyllä dalmatialainen tiesi, kuinka hyvin todellisen luonnon pystyi piilottamaan. Kaikki Yukassa saattoi olla vain näyttelyä. Tai kenties Saffronilla oli jokinlainen suunnitelma Chesterin ja Yukan pään menoksi jota se yritti peitellä esittämällä kuin olisi hämmentynyt ja vierittäisi syyn jonkun muun niskaan.
Chesterin kääntäessä päänsä hajun suuntaan, sieltä juoksikin monivärinen nuori koira. Se juoksi pikaisesti kolmikon luokse. Saffron vetäytyi automaattisesti kauemmas. Chester vain katsoi vierasta narttua pientä paniikkia silmissä. Ei. Lisää. Koiria. Kiitos. Tilanne oli muutenkin tarpeeksi ahdistava jo kahden koiran kanssa, olmas vain pahensi tilannetta.
”Öö… Olen Rita”, nuori narttu esittäytyi.
”Mitkä nimet teillä on?”
Ja taas kyseltiin nimiä. Chesterin melkein teki mieli vastata, että kaksi aiemmin tulluttua koiraa saisivat hänen nimensä samalla tietoon eikä sitä enään kyseltäisi. Silti se piti suunsa kiinni.
”Etsin kavereita joten kuulin äänenne ja tulin tänne”, kirjavaturkki vielä lisäsi.
Chester vilkaisi nopeasti Yukaan ja siitä Saffroniin. Saffron ei vaikuttanut kovin iloiselta toisen juostessa noinvain kaiken keskelle ja alkaen puhua. Tosin olihan se hienoa että uskalsi täysin vieraidenkin kanssa yrittää keskustelua. Nopsakoiran olemuksen perusteella mielessään Chester yliviivasi sen vaihtoehdon, että tällä nuorella Ritaksi esittäytyneellä koiralla ja Saffronilla olisi jotain yhteisiä suunnitelmia. Mutta se piti mielessä sen, että osa koirista oli todella hyviä valehtelemaan ja Saffron vaikutti siltä, joka osasi sen taidon.
“Yuka, selitä!”, se käski.
Chesterin katse kääntyi Yukaan. Miten pörröinen uros reagoisi?
"Oletteko tekin olleet hihnakoiria", Rita paukautti uuden kysymyksen ennenkuin kukaan oli ehtinyt vastata edelliseenkään.
Chester huomasi Ritan sinisten silmien käyvän Saffronin hienossa punaisessa pannassa, jota Chesterkin oli aiemmin katsellut.
"Minäkin olin hihnakoira", se puheli lisää.
"Mutta minulle ei ostettu pantaa koska olin vielä niin nuori."
Liikaa puhetta. Ihan liikaa puhetta. Kukaan ei ollut ehtinyt sanoa yhtään mitään, kun nuori koira pamautteli lisää kysmyksiä ja tietoa pöytään. Mutta Rita olikin nuori ja kai siihen kuului pienenlainen uteliaisuus ja tiedonjano. Siltikään Chester ei aikonut kertoa omasta menneisyydestään, ei ainakaan ensimmäisenä. Hieman odottavasti se katsoi Yukaan. Ehkei heillä ollut mitään tekemistä keskenään, kun kerran Rita vaikutti olevan vain pieni koira, joka kaipasi seuraa ja ystäviä. Dalmatiankiran analyysin mukaan Yuka saattoi olla ainoa, joka edes vastaisi kirjavalle nartulle. Saffron ei vaikuttanut halukkaalta keskustelemaan ja Chester itse oli vain liian arkajalka edes avatakseen suutaan.
"Mitkä nimet teillä on?" Rita toisti vielä aiemman kysymyksensä,
Chester avasi kuononsa ja päästi melkein olemattoman inahduksen, mutta sulki sen nopeasti ja katsoi taas etutassujaan. Mielessään se huusi, kuinka kiusallinen ja idiootti hän oli ollutkaan.
Jos et aio sanoa asiaasi, älä edes avaa kuonosia, tyhmä!
Chester puristi silmiään kiinni ja puri hampaita yhteen. Sen teki melkein mieli murahtaa itselleen. Juuri nyt hän vain halusi vajota maan alle ja pysyä siellä kunnes muut olisivat oistuneet paikalta.

©2017 koiranvaisto - suntuubi.com